Ei voi kun huikaista helpotuksesta, ihanaa, että viikonloppu on ohi. Perjantaina tuli lintsattua viimenen tunti. En vaan yksinkertaisesti jaksanut ja anteeksi kaikille niille, joille aiheutin hämmennystä häipymiselläni ja mitäänsanomattomuudellani. Aina ei vaan voi jaksaa. Siitähän mä suunnistinkin sitten kaupan kautta tallille. Eipä siellä ihmeempiä, ohjasajoin Ellua ja Myyn kanssa tein pienen lenkin. Kotoa odottikin sitten pikkuvelejen kännibileet, jotka mulkku isosisko lopetti. Sori vaan, oon ehkä tekopyhä, mutta en salli kotonani alaikäisten juomista. Puol yhdeksän aikoihin hain Terhin ja mentiin Metsikeen viettämään Night Camp pt. 5. Katottiin Zombieland -hyi helvetti- tilattiin pitsaa ja naurettiin. Ihmettelin sitä, että mentiin nukkumaan jo kahden maissa...
Aamulla porukat herätti ja olin nukkunut pirun huonosti... Sohva ei oo paras mahdollinen nukkumasija. Heräilin yölläkin tuskiini, mut en uskaltanu nousta..
Terhin kanssa mentiin sitten vielä tallille ja se reissuhan meni ihan suunnitelmien mukaan...
Ajoin Ellulla kärryillä ha Heli lähti mukaan kahden koiransa kanssa. Kaikki meni hyvin, kunnes toinen koirista alkaa haukkua Ellulle, koska se pelkää ponia ja kärryjä --> seuraava koira hyppää ponia päin --> Ellu potkaisee ja koiraa ja pillastuu --> pikkutyttö juoksee ojaan ...Sara kyydissä --> meikä tippuu/hyppää kyydistä ja katsoo kauhuissaan kuinka poni juoksee pitkin peltoja kärryt milloin mitenkin päin vetäen laitumien langat mukanaan ja ohjat tietenkin roikkuivat jaloissa. Terhi tulee tietä pitkin vastaan ja auttaa ottamaan ponin kiinni --> meikä hyppää takasin kerryihin ja mentiin Terhin kanssa vielä pikkulenkki. Poni ei ollut moksiskaan tapahtuneesta... Olin varma, että ponilta menee jalat poikki ja se kuolee. Eipä kuollut, kärryt kyllä hajosivat... Mun naama oli ihan kurassa, polvi märkä, saapas hörpännyt hieman vettä ja perse kipeä. Mikä lottovoitto. Puolenyön aikoihin sain sitten unta palloon...
Tänäaamuna heräsin viideltä, koska Helsinki International Horse Show -päivystys. Meni aika kivasti. Mut otettiin harkkarina hyvin vastaan ja opastetiin etc.. Olin siis yksin lähes tuntemattomien kanssa, kunnes oman osaston päivystäjä tuli paikalle. Kävin katsomassa kisojakin, oli kyllä upeita suorituksia ja 160cm radat oli huikeita!
Sitten voisi mennä vaikka nukkumaan, koska väsymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti