First

Noniin.. Nyt mä sitten tein blogin. Koitan kirjotella tänne sillon tällön, kun muistan tän olemassa olon. Vaivaa sai nähdä yllättävän paljon... Tässä tätä tekstiä nyt sitten tulee.

Päästiin tänään Majavan tunnilta melkeen tunti aikasemmin, joka oli hyvä koska meidän luokalla alkoi olla jo keskittymis vaikeuksia, eikä iskän tarvinnut myöhästyä töistä kun se haki mut, Annan ja Terhin. Vietiin ne Järvenpäätalolle ja sitten iskä vei mut Siwan kautta kotiin kaupasta hammastahnaa ja tortillaleipiä...

Aloin valmistautua tallille lähtöön ...junalla. Ei siinä mitään, tallilla kaikki ihan ok, juoksutin Vallun ja hoidin muutenkin kaikki perusjutut. Sitten alkoikin se jännittävin osuus, koin ehkä elämäni pelottavimmat/ahdistavimmat/pisimmät 20 minuuuttia.. Tallilta ainoa tie juna-asemalle on valaisematon metsätie, siis ihan pilkkopimeä. Ei mitenkään houkutteleva, mutta pakko oli mennä kun en muuten olisi kotiin päässyt.. Mulla nousi pala kurkkuun ja melkein itkin kun pelotti niin paljon, kädet tärisee vieläkin, en uskaltanut juosta. Metsästä kuului paljon ääniä, alan pikkuhiljaa ymmärtää hevosia kun ne on ihan paniikissa maastossa... Ikinä en enää sieltä pimeällä kävele.. Olin helpottunut kun näin valaistun autotien. Jatkoin matkaani asemalle. Istuin penkille. Kuulin kuinka kaiuttimista tuli varoitus ohi kulkevasta junasta. Kun se juna meni ohi, niin korviin sattui ja odotin koko ajan, että junan mentyä ohi metsässä seisoisi joku, ei kuitenkaan seissyt. Oli pakko nousta seisomaan kun en nähnyt taakseni kunnolla. Vielä viisi minuuttia... Vähän sen jälkeen joku isokokoinen mies käveli asemalle ja ajattelin sen vähintäänkin raiskaavan mut. Ei raiskannut.. Juna tuli, mikä helpotus, konnarikaan ei tullut. Vielä Järvenpään asemalla koin järkytyksen kun saavuin ykköslaiturille ja asema oli ihan hassun näköinen siitä kulmasta, harvemmin matkusta Riihimäeltä Helsinkiinpäin. Ihanaa päästä kotiin.

Kotona pyykkiä ja henkistä valmistautumista huomista risteilyä varten...

Kai mun pitää sitten vähän myös esittäytä.. Eli joo.. Olen tosiaankin Järvenpäästä ja Saraksi minua kutsutaan. Opiskelen lähihoitajaksi ensimmäistä vuotta Järvenpään Seurakuntaopistolla, turha kysyä mihin aion erikoistua, sitä en vielä tiedä. Olen kans Jokeri-kannattaja/fani thanks to Anna.. Mun elämäni miehet on Vallu, Teemu Pulkkinen, eli Pulu ja Ilari Filppula eli Filu <3 Lisäksi Anna on mun elämäni tärkeimmistä ihmisitä ja tietenkin Punainen Risti, jonka ympärillä mun elämä pyörii.. Olen siis ensiapu- ja nuorisoryhmän jäsen, ohjaan Reddie Kids -kerhoa (google, jos kiinnostaa..), kuulun osaston hallitukseen ja olen jäsenmestari (josta en edes tiedä, että mitä tekee) ja keräysjohtaja + kaikki muu ylimääräinen kuten tuo huominen risteily, josta aikaisemmin mainistsin. Se on siis tarkoitettu Punaisen Ristin aktiivisille jäsenille, joilla on jokin suurempi rooli toiminnassa.

Tuossa vielä muutama kuva:

Vallu ,se tärkein <3

Pulu on kans aika ihana :3

Unohtamatta Filua :)

Saa kommentoida, jos vaan kiinnostaa...